Saturday, October 13, 2007

Kannatus ja sen saavuttaminen

Ylen tuore Taloustutkimuksella teettämä mielipidemittaus kertoo, ettei SDP:n kannatus näytä kokonaisuutena kovinkaan huonolta.

Huomionarvoista mittauksessa on kuitenkin sen antaman kokonaiskannatuksen sijaan tutkimuksen aikana tapahtunut muutos. Parissa viikossa, keskustelun kiehuessa terveydenhuollon palkkojen ympärillä, SDP onnistui häviämään 1,5 prosenttiyksikköä kannatuksestaan. Kokoomus menetti vielä enemmän, 2,6 prosenttiyksikköä, mutta sitä täytynee pitää laihana lohtuna.

Ainakin tämä mielipidemittaus näyttää vahvistavan sen mitä on epäiltykin - reipashenkinen sairaanhoitajien palkoilla ratsastaminen tuskin SDP:n kannatusta nostaa. Kunnan ja valtion sektoreilla syntyneet sopimukset ovat tasoltaan korkeampia kuin monikaan olisi osannut aavistaa joitakin kuukausia takaperin. Monet varmasti näkevät ennen vaaleja käydyn tasa-arvotupokeskustelun (käytettäköön vakiintunutta ilmausta ilman lainausmerkkejä, vaikka harhaanjohtava onkin) ja hallitusohjelman kirjauksen vaikuttaneen merkittävästi siihen, että näin kävi.

Tyytymättömien joukko jäänee merkittävästi pienemmäksi. Ei liene järkevää rakentaa politiikkaa sille, että kovin suuret kansanjoukot kokevat suurenkin epäoikeuden tapahtuneen kun palkat nousevat julkisella sektorilla vain 11,5 prosenttia.

Muutenkin valmius käyttää kaikkiin hyviin tarkoituksiin enemmän rahaa kuin hallitus tekee, tuntuu tarpeettoman epäanalyyttiseltä oppositiopolitiikalta. Tästä Pete kirjoitti osuvasti. Perinteisesti sitä on tavannut yhtyä kritiikkiin niitä poliittisia ryhmittymiä kohtaan, joiden pääasiallinen rooli on ollut luvata enemmän kaikkea hyvää. Nytkin sitä on vaikea välttää.

Peten tekstissä voi yhtyä myös näkemykseen valitun oppositiopolitiikan linjan vaikutuksista tulevaisuuden yhteistyökuvioihin. Ei hyökkääminen päätä pahkaa Kokoomuksen kimppuun toiminut vaaleissa. Eikä se näytä toimivan nyt. Joskus valtaan pyrkivä oppositiopuolue voisi kokeilla toisenlaistakin strategiaa.

Mutta onhan sitä aikaa miettiä. Ehkä paljonkin.

6 comments:

Petri Mustakallio said...

Minusta SDP:n kannatus on aina huono silloin, kun puolue ei ole gallupeissa ykkösenä. Jos puolue on kolmosena, on kannatus surkeaa tasoa.

Tehy-asian osalta (kuten aika monen muunkin) voisi kysyä, olisiko SDP käyttänyt sinne päinkään olevia puheenvuoroja mitä nyt on käytetty? Olen sataprosenttisen varma että vastaus on kielteinen. Ja yhtä varma myös siitä, että äänestäjät eivät ole niin tyhmiä kuin heidän yleensä luullaan olevan.

Aleksi said...

Sinällään on totta, että kolmas sija on surkea asiain tila. Lähinnä sitä vain yllättyy positiivisesti kun katsoo kannatuslukua, joka ei ole aivan kahdenkympin pinnassa vaan lähempänä 22 prosenttia.

Se positiivisuus häipyy nopeasti kun havaitsee, että mittausjakson lopussa kannatus on aivan kahdenkympin pinnassa. Se on jo todella alhaalla. Kahdenkympin alle ei ole siitä enää pitkä matka. Ja sinne päätyminen olisikin sitten aivan omaa luokkaansa olevan karmivaa.

Puheenvuorojen luonteen suhteen on vaikea olla eri mieltä. On vaikea uskoa, että äänestäjien luottamus saavutetaan kymmenen hyvän ja kahdeksan kauniin lupaamisella. Eikä hallituksessa olevan SDP:n tapana ole ollut harrastaa populistista retoriikkaa. Pikemminkin päinvastoin.

Valitettavaa on, että oppositiossa populistinen vaihde löytyi niin helposti. Poliittisen linjan soisi pysyvän johdonmukaisena riippumatta siitä, onko puolue oppositiossa vai hallituksessa. Toki opposition pitää haastaa hallitus, mutta ei vain silkasta haastamisen riemusta. Eikä ainakaan siksi, että niin nyt kuuluu tehdä.

Aleksi said...

Ja vielä tarkennuksena. Positiivinen yllättyneisyys seuraa siitä, ettei näe mitään hyvää syytä, miksi kannatus kehittyisi positiiviseen suuntaan.

Villasukatkin lämmittävät kummasti kun odotti joulupukilta vain vitsaa.

Petri Mustakallio said...

:-D

Joo. Minua pelottaa että gallupkannatuksen laskun pysähtyminen tarkoittaa myös sitä että moni muu asia pysähtyy. Puolueen politiikan ja toimintamallien uudistaminen, keskustelu puheenjohtajan ja muiden henkilöiden vaihtamisesta jne. Siksikin on tarpeen muistuttaa, ettei SDP voi olla tyytyväinen muihin kuin ykkössijoituksiin ja mieluiten niin että kannatus on välillä 24-27%.

Edellisen kerran kun Sdp oli oppositiossa, alkoivat puolueen gallupnumerot muuten aika usein kolmosella.

Johannes said...

No, ei ole pelkoa että alkaisivat kolmosella tällä kertaa. Pidän yksinkertaisesti mahdottomana, että SDP pystyisi saavuttamaan gallup-ykkösen asemaa ainakaan ennen puoluekokousta. Todennäköisesti ei sen jälkeenkään. Nähdäkseni hallituksen paluun suhteen ainoa toivo on siinä, että syystä taikka toisesta kokoomuksen leirissä kyllästytään hallitusyhteistyöhön keskustan kanssa ja tahdotaan sinipunaa. Keskusta, niin hyviä saavutuksia kuin punamullalla onkin ollut, tuskin on meistä kiinnostunut. Nämä olosuhteet huomioiden oppositiopolitiikkaa todellakin tulisi arvioida uudelleen.

Äänestäjien tyhmyydestä tai älykkyydestä on sanottava, etten aina ole kovinkaan varma siitä, miten hyvin äänestäjäkunta asiakysymyksiä tuntee. Tasa-arvotupo lienee mahtava esimerkki tästä. Sen sijaan äänestäjien tietämättömyys poliittisista kuvioista ei tarkoita sitä, etteivätkö äänestäjät osaisi ajatella tai tehdä johtopäätöksiä. Useimpien johtopäätös nyt on, että SDP on toimintakyvytön, ja peittelee tätä hyökkäävällä oppositiopolitiikalla. Mutta ei sen puoleen, hyvin meillä menee, ainakin vielä - kun kokoomus kokeili samanlaisia konsteja oppositiossa Ville Itälän kaudella, heidän kannatuksensa laahasi 16 prosentissa.

Arto J. Virtanen said...

Itse en pidä yhtään mahdottomana, että palaisimme paalulle ennen puoluekokousta, mutta entä sitten? Se on vain ja ainoastaan luku rajallisesta gallupista, joka ei ratkaise yhtikäs mitään. Niin sitä on ennenkin romahdettu lyhyessä ajassa korkealta. Vaarallista on siis tuudittautua seurailemaan galluplukuja, kun itse asiassa pitäisi nimenomaan luoda pitkälle ensi vuosikymmennelle asti ulottuvaa kestävää poliittista visiota. Jotain, joka saavuttaisi ihmisten luottamuksen, ja jonka varaan voisi rakentaa.