Mustakallio jo kaipaili perustellusti laajempaa ajattelutavan muutosta ja tasa-arvokäsitteen modernisointia, vaikka hieman pehmeämmin äänenpainoin kuin Seppo Lindblom taannoin Kuvalehdessä. Ajattelutavan muutokselle on epäilemättä tarvetta, jos mielimme vastata meihin kohdistuviin odotuksiin ja tulevaisuuden haasteisiin. Tähän kokonaisuuteen palaan tulevaisuudessa.
Nyt kuitenkin esimerkkinä jotakin, jota me voisimme tavoitella. Aloitetaan tavoitteesta nousta johtavaksi ympäristöpuolueeksi. Se tavoite on oikea ja kertakaikkisen kannatettava. Sen ei kuitenkaan soisi muodostuvan hokemaksi ilman konkreettista sisältöä. Olennaista lienee kuitenkin se, mitä me haluamme ympäristölle tehdä.
Tervettä nykyisessä ympäristöpoliittisessa lähestymistavassamme on pyrkimys vahvaan realistisuuteen. En osaa nähdä, että ilmastonmuutoksen torjunnassa hyötyisimme erityisesti siitä, että jätämme ydinvoimavaihtoehdon käyttämättä, vaikka ydinvoima ei ongelmaa ratkaisekaan. Ei maailmanlaajuisesti eikä Suomessa. Se on kuitenkin yksi osa ratkaisua. Ei meidän kannata sulkea pois hyödyllisiä keinoja sillä perusteella, että ne muka tuudittavat meitä ajatukseen, että kaikki voi jatkua ennallaan. Harvemmat poliittiset liikkeet, jotka ovat halunneet näkemiensä ristiriitojen kärjistyvän, jotta heidän kannattamansa ratkaisut voidaan toteuttaa, ovat tuottaneet hyviä tuloksia. Asteittaisten parannusten politiikalla on saavutettu paljon parempia tuloksia.
Ei ympäristö meitä kiitä siitäkään, että maailman energiatehokkaimpiin ja puhtaimpiin kuuluva teollisuutemme kokisi kannattavammaksi siirtyä jonnekin muualle, jossa siihen kohdistuva säätely olisi vähäisempää. Tarkasti otettuna vientiin menevän tuotannon energiankulutus ei ole suomalaisten energiankulutusta vaan tuotteiden loppukäyttäjien energiankulutusta. Siksi vientiteollisuuden kulutuksen pitäminen mukana laskelmissa, jotka kertovat suomalaisten käyttävän runsaasti sähköä on älyllisesti epärehellistä. Toki suomalaisten kulutukseen pitää tällöin laskea tuontihyödykkeisiin sitoutunut energiankulutus, jotta tulos on jollakin tavalla oikea.
Vakava vastaus ilmastonmuutokseen vaatii kuitenkin konkreettisia toimia, joilla hiilidioksidipäästöjä voidaan vähentää. Se taas vaatii päästöjä aiheuttavan energian käytön vähentämistä, mikä markkinataloudessa saavutetaan energian hintaa nostamalla. Kallis energia ei ole itseisarvo, mutta energian käyttöä on hyvin vaikea vähentää, jos se on kovin halpaa.
Mitä siis pitäisi tavoitella? Seuraavassa muutamia keinoja, joilla tavoitelistan voi aloittaa. Lisää tavoitteita ympäristönkin osalta seuraa vielä lähitulevaisuudessa.
1) Keskipitkän aikavälin ohjelmaa, jossa sitoudutaan energiankulutuksen verotuksen asteittaiseen lisäämiseen seuraavan kahdenkymmenen vuoden ajan.
Käytännössä meidän tulisi siis vaatia polttoaineverotuksen vuosittaista ja määrätietoista korottamista, siten, että bensasta tulee merkittävästi nykyistä kalliimpaa jo viiden vuoden aikaperspektiivillä. Ainakaan meidän ei pidä kritisoida polttoaineverotuksen korotuksia. Ei öljyttömään Suomeen yksinkertaisesti voida päästä, jos polttonesteiden hinnat eivät nouse. Eikä meidän tule loputtomasti suojella haja-asutusalueiden elämäntapaa, joka vaatii hyvin runsasta liikkumista ja suurta energiankulutusta.
Vastaavanlaiseen ohjelmaan tulee sitoutua myös sähköntuotannon puolella. Teollisuus voi saada tarvittaessa helpotuksia sähköveron korotuksiin, jottei sille luoda kannustimia siirtää tuotantoa alueelle, jossa tuotanto voidaan toteuttaa epäekologisemmin.
2) Yksityisautoilun kannattavuuden heikentäminen
Vaikka bensan hinnan korotus vähentää autoilun houkuttelevuutta, mutta ei se yksinään riitä. Suurissa kaupungeissa, erityisesti pääkaupunkiseudulla tulisi ottaa käyttöön tietullit, joilla voitaisiin kannustaa julkisen liikenteen käyttöön. Samalla vähennettäisiin kehyskuntien houkuttelevuutta Helsingissä työskentelevien asuinpaikkana. Näin voidaan kannustaa siirtymistä tiiviimpään yhdyskuntarakenteeseen, mikä vähentää liikkumisen tarvetta ja helpottaa julkisen liikenteen järjestämistä.
3) Raideliikenteen kannattavuuden parantaminen
Nykyisellään junalla matkustaminen on helposti huomattavan kallista autoiluun verrattuna. Hiemankaan pidemmillä kotimaanmatkoilla lentäminenkin on monesti taloudellisesti houkuttelevaa junamatkailuun verrattuna. Vaihtoehdoista selvästi ekologisin on raideliikenne.
Esimerkiksi polttoaineverotuksen tuottoja tulisikin siirtää raideliikenteen kustannusten alentamiseen. Erityisen hyödyllistä olisi saada viime vuosikymmeninä kumipyörille siirtynyt kuljetusteollisuutemme takaisin kiskoille. Tässä raideliikenteen asiakkaille aiheutuvien kustannusten määritteleminen puhtaasti liikenteestä aiheutuvien rajakustannusten mukaan ja rataverkon kustannusten jättäminen julkisen vallan vastuulle olisi suuri askel parempaan suuntaan.
4) Rakentamisen energiatehokkuuden parantaminen
Uusista omakotitaloista puolet rakennetaan yhä käyttämään suoraa sähkölämmitystä. Tämä on järjetöntä. Mahdollisuuksien mukaan kaukolämpo ja haja-asutuksessa maalämpö ovat merkittävästi suoraa sähkölämmitystä ekologisempia.
Paitsi sähkön hinnan korotuksilla tulisi meidän tehdä suurehkoja alkuinvestointeja vaativa maalämpöpumppu houkuttelevaksi ratkaisuksi tukemalla niiden hankintaa niin uusissa rakennuksissa kuin korjausrakentamisessakin esimerkiksi edullisilla lainoilla ja verovähennyksillä sekä tarvittaessa myös suorilla avustuksilla. Suoran sähkölämmityksen rakentamiseen tulisi myös saada kunnollisia disinsentiivejä joko verotuksellisilla keinoilla tai energiatehokkuusvaatimuksilla.
3 comments:
Hyvähyvähyvä. Kaikesta samaa mieltä. Harmittaa se ajattelu, että ydinvoiman vastustus ja ympäristöpolitiikka tuntuvat kulkevan käsi kädessä. En pidä siitä, että ydinvoimaa palvotaan tietyissä piireissä itseisarvona, mutta minulle se on yksi päästötön energiantuotannon muoto ilmastonmuutosta torjuttaessa. Toivon silti, että tulevaisuudessa sille löytyy varteenotettavia vaihtoehtoja. Täytyy myöntää, että siinäkin on perää, että Suomessa ei olla oltu kovin innostuneita energian säästämisestä ja vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittämisestä, koska on tuudittauduttu ydinvoiman kaikkivoipaisuuteen. Näiden tulisi kulkea rinnakkain, ei vastakkaisina vaihtoehtoina.
Erityisen samaa mieltä polttoaineverosta. Politiikkaa tehdään liian usein subjektiivisista lähtökohdista. Kyllä minuakin kyrpii, että bensa maksaa melkein puolitoista euroa, silloin kun on auto äitiltä lainassa. Mutta tosiasiassa yksityisautoilua ei vähennä mikään muu kuin bensan korkea hinta. Aina voi ostaa 5l/100km kuluttavan auton sen citymaasturin sijaan, jos syrjäseudulla on pakko ajaa. Siinä jo säästää puolet. Ja tietullit kehiin ja pian! Silloin on SDP:ssä munaa kun uskaltaa ruveta sitä julkisesti vaatimaan.
Lisäisin listaan vielä julkisen liikenteen kehittämisen. Minusta voitaisiin tosissaan tutkia, mitä ilmainen joukkoliikenne suurimmissa kaupungeissa maksaisi.
Olen samaa mieltä siitä, että kipeitä ratkaisuja on pystyttävä tekemään. Kaikkea ei voi saada. Ja jos joku asia huolestuttaa, niin se on ympäristön tila. Siinä jää moni asia kakkoseksi.
Ydinvoiman ylivoimaisuudesta en ole niin varma kuin Hannankin mainitsemat tosiuskovaiset antavat ymmärtää. Ongelmana on uraanin rajallisuus, louhinnan ympäristöhaitat, ydinjätteen varastointi ja tietenkin sen pahimman eli jonkinlaisen onnettomuuden tuhovoima. Mutta se on toki varteenotettava vaihtoehto. Olisin kuitenkin melkein valmiimpi pilaamaan pätkän rannikon luonnonkauneutta tuulivoimaloilla kuin pystyttelemään ydinvoimaloita. No tässä olen Hannan kanssa samaa mieltä. Suomessa ei ole otettu vaihtoehtoisia energiamuotoja täysin tosissaan ydinvoimakiimassa.
Hyvähyvä. Kaikkien kanssa samaa mieltä. Tarvitaan sekä ydinvoimaa että tuulivoimaa. Ja minun puolestani myös uutta vesivoimaa mutta myönnän että voi olla jo hävitty taistelu. Mutta miten sitä tuulivoimaa saadaan? Investointituilla vai syöttötariffeilla?
Ja - ennen kaikkea - millaiseksi pitäisi globaalia päästökauppaa kehittää, jotta se voi vastata ilmastohaasteeseen post-Kioto-kaudella 2012?
Hyvä Aleksi, tätä on jo odotettu.
Post a Comment