Lahti virtuaaliavaruudessa

Monet toverit ovat kommentoineet Lahden Tulevaisuusfoorumia. Kommenteissa tulee hyvin esille se, että tilaisuus ylitti monin osin siihen kohdistuneet odotukset ja oli kiistatta askel oikeaan suuntaan. Se, missä määrin kyseinen askel oli riittävän pitkä tässäkään vaiheessa, on vielä epäselvää. Kuten aiemmin tuli todettua, olisin itse kaivannut hieman rohkeampaa harppausta kohti konkreettisia tavoitteita ja linjauksia. Pelkkä arvojen korostaminen ja ongelmien toteaminen eivät oikein riitä.

Arto tuo lyhyesti esille varovaista positiivisuutta. Mustakallio ja Kopra tuovat myös esille positiivisia puolia, mutta huomioivat konkretian ja uusien ajatusten puutteen puheenjohtajan tulevaisuuslinjauksissa. Samoin Hanna olisi kaivannut avauksia, linjauksia ja omia ajatuksia. Toki kyseessä ovat monin osin yhdessä tehtävät asiat, mutta kyllä johdon pitää myös uskaltaa omia näkemyksiään siitä, mitä puolueen tulee tavoitella. Epämiellyttävän totuuden blogissa Lahtea kommentoi Saija, joka seurailee samoja polkuja kaivaten aitoja sisältöjä, mutta uskaltaen tuntea varovaista toiveikkuutta.

NUSsin puolella Lahtea ruoti Reijo Paananen, joka ihmettelee toimihenkilöpainotuksia tulevaisuuspuheenvuoroissa, mutta katsoo Lahden osallistujien jakaneen näkemyksen sisältöjen ja markkinoinnin päivittämisen tarpeesta. Epäilemättä ymmärrys päivittämisen tarpeesta jaetaan koko kentällä. Se vain tarkoittaa kovin eri asioita eri ihmisille.

Aatteellisten tavoitteiden sekoittuminen käytännön politiikan toteuttamistapoihin saa meidät helposti jumittumaan puolustamaan nykyistä järjestelmää sen sijaan, että etsittäisiin tapoja saavuttaa tavoitteet tehokkaammin. Tämä ei tarkoita vanhoista keinoista luopumista, vaan arvopäämäärien palauttamista tarkastelun keskiöön. Lahdessa nähtiin muutamia esimerkkejä tästä, joista mainittakoon yksi.

Työryhmässä alustaja esitti muuten epäonnisessa alustuksessaan näkemyksen, että terveyspalvelujen saatavuuden sijasta tulisi tarkastella kansalaisten terveyseroja. Ajatusta seurasi heti kaksi puheenvuoroa, joissa terveyseroja pidettiin kauniina haihattelevana tavoitteena ja käytännön väistämättä lähtevän terveyspalvelujen saatavuudesta. Lisäksi painotettiin vahvasti julkisen palvelutuottajan hyvyyttä verrattuna yksityisen sektorin markkinatoimijaan joka tavoittelee voittoa.

Minä ymmärrän ulkoistamisen kritiikin riittämättömästä kilpailusta markkinoilla, mikä johtaa yksityiseen monopoliin. Minä ymmärrän ajatuksen, vaikken sitä täysin osaa allekirjoittaa, ettei ihmisistä huolehtimisesta saa tehdä kaupallista toimintaa. Minä ymmärrän ajatuksen, että kilpailuttamisen vaarana on tehokkuuden repiminen työntekijöiden selkänahasta sekä palvelun laadun laskemisesta.

Sitä minä en ymmärrä, että olennainen näkökulma koko terveydenhuollon peruskysymyksiin lähes haudataan koska se ei pidä keskiössään nykyistä organisoinnin tapaa. Meidän täytyy kuitenkin muistaa, ettei pelkkä terveydenhuollon tai koulutuksen saatavuus riitä. Tarvitaan myös lopputulosten tarkastelua. Maailman parhaita tuloksia saavuttanut peruskoulukin jättää yhä joka viidennen oppilaan vaille arkipäivässä välttämätöntä lukutaitoa. Samalla oppimistulosten erot koulujen välillä ovat huikeita, varsinkin pääkaupunkiseudulla. Noin 80 % oppimistulosten eroista voidaan selittää alueen asukkaiden tulo- ja koulutustasolla. Ei riitä, että todetaan peruskoulun olevan kaikille yhteinen tai opettajien olevan julkisen vallan palveluksessa. Täytyy myös katsoa lopputulosta.

Positiivisimman sävyn löytää Ismo, joka ei tosin puutu sisältöihin vaan keskittyy Lahden tilaisuuden tunnelman tarkasteluun. Tiukasti kannassa tulee kyyneliin liikuttunut Katri.

Kokonaisuutena painotukset näyttävät varsin yhtenäisiltä. Tunnelmaa ja yleisön muutoshalukkuutta kiitellään. Sisältöihin kaivataan päämäärätietoisuutta ja konkretiaa, eikä niistä oikein kiiteltävää löydetä.

Tältä pohjalta.